Etanan vauhdilla etenee talo ja bloggaajakin on niin aktiivinen...

Mieheni kysyi ystävällisesti, että pitäisiköhän se blogi poistaa, kun et koskaan päivitä sitä. Ajattelin, että niin kai sitten, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Tämä on todellista rakentavan perheen elämää: kaikki aika menee arjen pyörittämiseen tai rakentamiseen. Luulen ettei meidän perheen työnjohtaja innostuisi siitäkään, jos ilmoittaisinkin jääväni päivittämään blogia esim. seinien saumaamisen sijaan!

Ennen meidän projektiamme kuulin monelta, kuinka joidenkin rakentaminen kesti vuosia. Usein pohdin itsekin, mistä hidas edistyminen johtui. Totuus on, että jos käy töissä ja rakentaa, eikä ole rakennusalan ammattilainen,  valmistumiseen menee aikaa. Tsemppiä siis kohtalotovereille! Olkaa rauhassa hitaita!

Mikä on siis vuoden saldo meidän talolla?

Talvi 2013 - 2014 kului ilmastointiputkien asentamisessa ja eristämisessä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin kodinhoitohuoneen, kylpyhuoneen ja saunan ilmastointi. Vasemmalla Niben putket. Kun IV-vastaava oli hyväksynyt lopputuloksen, aloimme paperoida kattoa.

Meidän hengittävään hirsitaloomme ei laitettu muovia vaan ilmansulkupaperi. Läpivientien ympäriltä täytyi teipata hyvin, sillä ylätilaan oli pian tulossa puhallusvilla.

Talo nyt tuntui kummallisen matalalta, vaikka huonekorkeus on ihan normaali. Aiemminhan olimme nähneet melkein kuuden metrin korkeuteen.

Tässä näkymä ylätilaan puhallusvillan saapumisen jälkeen. Huomatkaa hieno kävelysilta! (made by I & I!

Alapuolelle kattoon tuli tietenkin rimat, jotta paperi ei tipahtaisi villan kanssa alas. Kun yläpuoli oli kunnossa, siirryimme töihin lattiatasoon.

Betonilattiaan piti tietenkin laittaa teräsverkot vahvikkeeksi, mutta niiden alle piti ensin vetää vesiputket ja osa sähköputkista.

Ja tietenkin pitii asentaa myös lattialämmitysputket... Apinan hommaa, sanoi naapuri, mutta minulle se sopi hyvin. Ei tarvittu voimaa, mutta näppäryyttä! Mitä tämä kertoo minusta???

Oikealla oleva nelikulmainen aukko, jossa on enemmän teräsverkkoa, on takan paikka. Painava takka tarvitsee muuta lattiaa paksumman betonilaatan alleen.

Ennen lattiavalua lattialämmitysputkisto piti koeponnistaa. Kaikki hyvin!

Juuri ennen juhannusta 2014 betoniautot saapuivat pihatielle. Päivä oli juhlallinen. Tuntui, että talo oli edistymässä suuren harppauksen eteenpäin kohti valmistumista.

Saman päivän iltana tulimme jo kävelemään uudelle lattialle. Höyryä oli päivän aikana noussut ilmaan ja talossa oli kuuma kuin saunassa. Onneksi paperikattomme hengitteli höyryi hyvin yläkautta pois. Suojasimme muuten ennen  valua seinät ja ikkunat muovilla roiskeiden välttämiseksi. Valun jälkeen peitimme puolestaan lattian muovilla tasaisen kovettumisen takaamiseksi.

Juhannuksen jälkeen alkoi sisäpuolen hirsiseinien hiominen uutta käsittelyä varten. Halusimme läpikuultavan valkoisen pinnan sisäseiniin.

Kuvassa näkyy hirsiseinä käsittelyn jälkeen. Ei ihan valkoinen, vaan sopivasti läpikuultava.

Lapsityövoimaa on tullut käytettyä! :) Kesälomalla taisi olla ihan mukavaakin tehdä jotain uuden kodin eteen.

Seuraavaksi tehtiin väliseinärungot.

Syksyllä oli vuorossa sähköjen vetäminen, mikä osoittautui melko hitaaksi ja jatkui siksi marraskuulle.

Tällä hetkellä isäntä on asentamassa viimeisiä kipsilevyjä seiniin. Muutakin edistymistä on tapahtunut. Siitä kerron myöhemmin, kun ehdimme ja maltamme napsia lisää kuvia töiden lomassa.

Olen pahoillani vuoden kestäneestä tauosta bloggaamisessa. Tämäkin päivitys on oikeastaan autokolarin "ansiota". Ilman sairaslomaa olisin ollut päivityksen kirjoittamiseen käyttämäni ajan saumaamassa seiniä!

Pakkanen paukkuu, sormet palelevat, mutta sisätyöt käynnissä! 

Nyt ollaan kylmyyden ja työkiireiden vuoksi lomalla raksaltamme. Sormet ovat kovilla, eikä tarpeeksi paksuja käsineitä voi käyttää ilmastointiputkia asentaessa. On siis aikaa kaivaa esiin valokuvia ja muistella menneitä!

Kesän jälkeen on sattunut ja tapahtunut, eivätkä kaikki sattumat olleet aina mukavia. Lokakuun tienoilla rakentajamme "Pat&Mat" oli vähällä menettää leipätyönsä vuollessaan sormesta ison viipaleen ihoa irti luuhun asti. Parantuminen otti hieman aikaa, mutta oli tietysti sen arvoista. Sormi toimii, vaikka ei ehkä olekaan ihan niin kaunis kuin ennen, eikä ihonsiirtoa tarvittu.

Elo-lokakuu

Talo saatiin ulkopuolelta melkein valmiiksi. Nurkkalaudat ja terassit odottavat sitä aikaa kun asumme talossa. Sisääntulokuisti täytyy kyllä laudoittaa ennen muuttoa.

Kuvassa kodihoitohuoneen puoleinen pääty.

Tämä oli juuri se pääty, johon odotettiin paneeleja. Niitä toimitettiin aluksi liian vähän, sitten saimme väärää profiilia, kunnes haimme itse sopivat Vantaalta. Talotehdas kustansi.

Marras-joulukuu

Ennen joulua raivasimme talon sisustan tyhjäksi ja vaihdoimme sisälle 14 tonnia puhdasta kapillaarikatkoa kottikärryllä. Ja ensin vanhat sahanpurunsekaiset ulos.  Oli ihan hölmöläisen hommaa! Ei ollut naisen hommaa, mies parka vietti muutaman tunnin siinä touhussa. Koko kämppä olisi tietenkin kannattanut muovittaa: pelkkä muovi sahauspaikan kohdalla ei riitä, kun purua kulkeutuu joka puolelle. Sitten tasoitimme ja tärytimme ja sen jälkeen alkoi lattiaeristeen laittaminen.

Voi kun on söpoä: "Mamma täryttää", totesi mies.

Ensimmäinen kerros laitettiin oikeaan korkoon laserilla.

Saan vieläkin ahdistuskohtauksen, kun näen soraa... Onneksi se on nyt piilossa! Ennen sen piiloon saamista tuntui, että talo ei valmistu koskaan.

Samalla kun lattiaeristeitä laitettiin, vedettiin kylmävesiputket eristeiden väliin ja putkari katsoi viemärit kohdalleen. Takalle jätettiin "kuoppa", eli yksi kerros eristettä jätettiin pois, jotta takan alle saadaan paksumpi betonilaatta.

Sokkelin ja lattian väliin radonsuoja sekä seinään eristekaista.

Joulu-tammikuu

Totesimme jo ennen joulua, ettei lattiavalua ehditä tehdä ennen pakkasten alkua. Olisimme todennäköisesti kyllä ehtineet tehdä sen, koska varsinainen talvihan alkoi vasta tammikuussa. Emmehän me sitä voineet tietää! Päätimme kaskittyä ilmastointiin ja katon paperointiin, jotta ylätilaan saataisiin puhallettua villaa. Silloin taloa voisi jollain lämmityslaitteella lämmittää niin, että lämpötila saataisiin nostettua muutamaan plusasteeseen ja valu olisi mahdollista tehdä.

Ilmastointiputkia.

Päätimme käyttää Insuplastin pujotettavia eristeitä. Ei kutise eikä pölyä.

Ylätilaan tulee pelkkä puhallusvilla joten kävelysilta tarvitaan.

Päätyhirteen puu kattokoolinkeja varten, sillä eiväthän ne ilmassa levitoi. Puuta varten piti tehdä työstö hirteen.

Ilmanvaihtoputkea paikallaan eristettynä.

Työt etenevät pikkuhiljaa. Usko talon valmistumiseen on vahva, ostimme jo Inarian vaatekaapitkin odottamaan! Kiitos miehen veljelle kantoavusta!

Maalari maalasi taloa: sinistä ja valkoista... -ja joku vähän askarteleekin!

Nyt se myrkyn lykkäs: 

-Smyygit: inhokkilistan nro. 1.

-Maalaus: menettelee jos käsi jaksaa heilua, eikä tenniskyynärpää vaivaa liikaa.

Aloitimme pikku-ikkunoista. Ensin piti keksiä, kuinka pelti taivutetaan, sitten smyygien mittaus ja asennus, vuorilaudat ja lippalaudat koristeineen.

Kylmä ylätila. Näyttää asutulta kerrokselta, mutta sinne tulee vain puhallusvilla.

mh

Keittiön pari-ikkuna antoi taas lisää haastetta.

Talo alkaa näyttää siltä, että siihen voisi muuttaa asumaankin -joskus!

 Jos jonkin toiveen saisi esittää: Kauniita kuivia päiviä, kiitos!

Kyllä talolla tapahtuu, vaikka mitään ei kuulukaan...

Talvi, kevät ja kesä ovat hurahtaneet hurjaa vauhtia. Rakennusvauhti on ollut juuri se, mihin mies on jaksanut venyä. Rakentamisen ohessa hän on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon.

Seuraavassa pikakelaus kuluneista kuukausista:

Sisääntulokuistin  runko valmiina.

Oven ja ikkunoiden karapuut tehtiin ja asennettiin, jotta ikkunat ja ovet saataisiin paikoilleen.

Tässä kuvassa näkyvät olohuoneen ikkunan ja kahden makuuhuoneen karapuut valmiina paikoillaan.

Ilkka & kaima aloittivat asennuksen lasten makuuhuoneiden ikkunoista.

Tässä kolmas lasten mh-ikkuna. Naisenkin voimat riittivät ikkunoiden nostamiseen! Ovia nostamaan tarvittiin kuitenkin Ilkalle taas työpariksi mies.

Kph:n ja wc:n ikkunat sisältä päin katsottuna. Ikkunoiden asennussyvyydessä piti huomioida kosteiden tilojen todellinen seinäpinnan syvyys.

Sivuseinien kattoristikoiden välien askartelu olikin aikamoinen urakka. Pahvin tilalle ulkoseinään asennettiin tuulensuojalevy. Jokaiseen väliin tuli lisäksi tuulenohjainpahvit ja pieneläinverkot. Välejä oli n. 30...

Valmiita välikköjä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin hirsitalojen rakentamisen erityishaaste: painuminen.Jokaisen ikkunan ja oven päälle on jätettävä tilaa, jotta hirsi pääsee painumaan vahingoittamatta ikkunoita ja ovia.

Samat väliköt ulkopuolelta.

Tässä asennetaan kattoruoteita.

Ruoteiden jälkeen piti nostaa tiilet katolle. Toisen puolen tiilet nostettiin käsivetoisella tiilihissillä, apuna rouvan isä ja veli, sekä miehen anoppi. Seuraavana päivänä olikin pakko ostaa vinssi, koska talkooväkeä ei ollut. Laitesuunnittelijana rakentaja itse...

Näin jyrkässä kulmassa tiilet matkustivat putoamatta.

Kun kaikki tiilet oli nostettu nipuissa katolle, niiden yhteispaino oli n. 8000 kg.

Sitten alkoi latominen.

Samalla asennettiin myös lumiesteet ja kattosilta.

Iltatunnelmaa melkein valmiilla tiilikatteella.

Harjatiiviste.

Harjatiilien asennusta.

Läpiviennit tehtiin samalla.

Tässä läpivieenit ylhäältä katsottuna.

Kun katto oli valmis, asennettiin valmiiksi maalatut otsalaudat ja paneelit paikoilleen.

Tosin paneelien loputtua kesken odotimme runsaan viikon lisäerän saapumista. Saimme melkein samanlaista... Täytyy katsoa kuinka sopivat yhteen edellisten kanssa...

Melkein valmis pääty.

Talon maalaus aloitettiin Valtti puunsuojalla, jossa oli sävynä kolmesta sinisestä keskitumma.

Purettuamme telineen pois. Jatkoimme maalausta paneeleista hirsipinnalle. Paneelien ja hirren väriero oli niin suuri, että lopputulos oli aika järkyttävä. Lisäksi kuullote nosti esiin jokaisen naarmun ja kolhun puun pinnasta. Pienen paniikin jälkeen menimme takaisin maalikauppaan-

- ja valitsimme peittävän Vinha puunsuojan kuullotteen tilalle. Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Niin ovat luultavasti naapuritkin...

Nyt ovat työn alla ikkunoiden vesipellit, smyygit, vuorilaudat ja lippalaudat. Omalla työllä säästää rahaa, mutta ei itseään. Ympärille nousee valmistaloja masentavan nopeasti ja raksalapsemme alkavat olla hieman kypsiä koko hankkeeseen. Olemme kuulleet mm. seuraavaa pohdintaa:

" Äiti ja iskä. Onko se köyhyyden merkki kun joutuu rakentamaan talonsa itse?" 

murkkuneiti 12v.

Pyydämme nöyrästi anteeksi niiltä, jotka olisivat toivoneet syvällisempää ajatustenvaihtoa projektista. Jaksaminen ei oikein riitä muuhun kuin blogin päivittämiseen kerran puolessa vuodessa!