Kyllä talolla tapahtuu, vaikka mitään ei kuulukaan...

Talvi, kevät ja kesä ovat hurahtaneet hurjaa vauhtia. Rakennusvauhti on ollut juuri se, mihin mies on jaksanut venyä. Rakentamisen ohessa hän on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon.

Seuraavassa pikakelaus kuluneista kuukausista:

Sisääntulokuistin  runko valmiina.

Oven ja ikkunoiden karapuut tehtiin ja asennettiin, jotta ikkunat ja ovet saataisiin paikoilleen.

Tässä kuvassa näkyvät olohuoneen ikkunan ja kahden makuuhuoneen karapuut valmiina paikoillaan.

Ilkka & kaima aloittivat asennuksen lasten makuuhuoneiden ikkunoista.

Tässä kolmas lasten mh-ikkuna. Naisenkin voimat riittivät ikkunoiden nostamiseen! Ovia nostamaan tarvittiin kuitenkin Ilkalle taas työpariksi mies.

Kph:n ja wc:n ikkunat sisältä päin katsottuna. Ikkunoiden asennussyvyydessä piti huomioida kosteiden tilojen todellinen seinäpinnan syvyys.

Sivuseinien kattoristikoiden välien askartelu olikin aikamoinen urakka. Pahvin tilalle ulkoseinään asennettiin tuulensuojalevy. Jokaiseen väliin tuli lisäksi tuulenohjainpahvit ja pieneläinverkot. Välejä oli n. 30...

Valmiita välikköjä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin hirsitalojen rakentamisen erityishaaste: painuminen.Jokaisen ikkunan ja oven päälle on jätettävä tilaa, jotta hirsi pääsee painumaan vahingoittamatta ikkunoita ja ovia.

Samat väliköt ulkopuolelta.

Tässä asennetaan kattoruoteita.

Ruoteiden jälkeen piti nostaa tiilet katolle. Toisen puolen tiilet nostettiin käsivetoisella tiilihissillä, apuna rouvan isä ja veli, sekä miehen anoppi. Seuraavana päivänä olikin pakko ostaa vinssi, koska talkooväkeä ei ollut. Laitesuunnittelijana rakentaja itse...

Näin jyrkässä kulmassa tiilet matkustivat putoamatta.

Kun kaikki tiilet oli nostettu nipuissa katolle, niiden yhteispaino oli n. 8000 kg.

Sitten alkoi latominen.

Samalla asennettiin myös lumiesteet ja kattosilta.

Iltatunnelmaa melkein valmiilla tiilikatteella.

Harjatiiviste.

Harjatiilien asennusta.

Läpiviennit tehtiin samalla.

Tässä läpivieenit ylhäältä katsottuna.

Kun katto oli valmis, asennettiin valmiiksi maalatut otsalaudat ja paneelit paikoilleen.

Tosin paneelien loputtua kesken odotimme runsaan viikon lisäerän saapumista. Saimme melkein samanlaista... Täytyy katsoa kuinka sopivat yhteen edellisten kanssa...

Melkein valmis pääty.

Talon maalaus aloitettiin Valtti puunsuojalla, jossa oli sävynä kolmesta sinisestä keskitumma.

Purettuamme telineen pois. Jatkoimme maalausta paneeleista hirsipinnalle. Paneelien ja hirren väriero oli niin suuri, että lopputulos oli aika järkyttävä. Lisäksi kuullote nosti esiin jokaisen naarmun ja kolhun puun pinnasta. Pienen paniikin jälkeen menimme takaisin maalikauppaan-

- ja valitsimme peittävän Vinha puunsuojan kuullotteen tilalle. Olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen! Niin ovat luultavasti naapuritkin...

Nyt ovat työn alla ikkunoiden vesipellit, smyygit, vuorilaudat ja lippalaudat. Omalla työllä säästää rahaa, mutta ei itseään. Ympärille nousee valmistaloja masentavan nopeasti ja raksalapsemme alkavat olla hieman kypsiä koko hankkeeseen. Olemme kuulleet mm. seuraavaa pohdintaa:

" Äiti ja iskä. Onko se köyhyyden merkki kun joutuu rakentamaan talonsa itse?" 

murkkuneiti 12v.

Pyydämme nöyrästi anteeksi niiltä, jotka olisivat toivoneet syvällisempää ajatustenvaihtoa projektista. Jaksaminen ei oikein riitä muuhun kuin blogin päivittämiseen kerran puolessa vuodessa!